lauantai 5. huhtikuuta 2014

On taas kevät

Nythän mie jo ylitän itseni, kun oon jo uuden tekstin kimpussa. Ei oo vierähtäny ees kuukauttakaan edellisestä :) No, lupasinhan aktivoitua. Oisko se tää kevät vai mikälie, kun alkaa tehdä mieli puuhailla kaikenlaista? Nämä lauantai aamut on kyllä parhaita. Viikonloppu aikalailla vasta eessäpäin ja voi hitaasti mietiskellä mihin sitä päivänsä käyttäisi. Ensimmäinen aamukahvi on jo juotu ja jos vaikka kohta keittelisi uutta... Konsta koiranen ottaa aamutirsoja sohvan selkänojalla ja kodissa vallitsee mukava rauha. Kuopus on startannut jo seitsemäksi työharjoitteluun, tulee kotiin kolmen jälkeen.
Jäin tässä miettimään, et mitä kaikkea onkaan tapahtunut sillä aikaa, kun en oo kirjoitellut. Paljon, paljon kaikenlaista. Viime vuosi oli muutosten aikaa. Esikoisen YO-kirjoitukset ja juhlat on jääneet niin elävästi mieleen. Juhlittiin suvun ja ystävien voimalla, se oli niin hienoa! Kesästä nautittiin ja siihenkin mahtuu niin paljon hyviä muistoja ystävien kanssa vietetyistä hetkistä. Kuopus oli ensimmäisessä kesätyössään ja sekin tuntui kivalle. Esikoisen kanssa reissu rakkaaseen Hailuotoon oli eräänlainen yhden aikakauden päätös ennen hänen Helsinkiin muuttoaan. Ja se muutto ottikin miulle yllättävän koville. Ikävä vaivasi ja itkua tuhrasin monet kerrat. Onneksi oli koko ajan luotto siihen, että hän kyllä pärjää. Mutta äitinä miulla on lupa haikailla lasteni perään, onhan? On tuntunut niin hyvälle nähdä heidän kummankin aikuistuvan ja löytävän paikkaansa tässä maailmassa.
Työ on ollut ajoittain rankkaa. Siirtyminen psykiatriasta avoterveydenhuollon puolelle ei ole ollut ihan vaivatonta. Työnkuva on laajentunut ja se nyt oikeestaan onkin ollut äärimmäisen hyvä juttu. Oon löytänyt oman tapani tehdä työtä ja se tuntuu hyvälle. Ajoittain uuvuttaa, mutta onnistumiset on auttaneet jaksamaan ja mukavat uudet työkaverit. Hurttia on huumori kahvihuoneessa ja siitähän mie tykkään :D
Neuleita pukkaa tasaiseen tahtiin. Sukkaa ja lapasta lähinnä, mutta kuopukselle kaulaliinankin sipaisin tarkkojen ohjeiden mukaisesti :) Mikä ihme se tuossa neulomisessa onkin, kun se on niin mukavaa hommaa? Käden jälki näkyy ja valmista tulee. Elokuvia samalla Netflixistä, välillä viikonloppuisin aamuyöhön saakka. Kirjoja on tullut taas luettua paljon. Ahdistaa, jos ei hyllyssä ole kunnon pinoa oottamassa. Pohjoismaiset dekkarit on kaikki kahlattu ja uusia ootellaan. Eilen illalla sain loppuun Jeannette Wallsin "Lasilinna"n. Mielenkiintoinen kertomus yhden amerikkalaisperheen "elämäntapa intiaani" elämästä. Nyt aloittamista oottaa Michael Monroen elämänkerta :)
Nyt taidan lähteä vintille tekemään raivausta. Vai lähtiskö käymään kirpparilla etsimässä uutta rojua? Vai laittaisko musiikkia taustalle ja touhuisi kotihommia? Uloskin voisi rekun kanssa lähteä... Liian paljon mietittävää pienelle ihmiselle. Taidan keittää kahvit ja valmistella ruokaa. Kuopuksen toive tälle päivälle on pippuripihvit ja toiveethan on tehty toteutettaviksi.....




tiistai 1. huhtikuuta 2014

TÄÄLLÄ TAAS!

Ei oo totta. Täällä ollaan todellakin taas....ihan muutama kuunkierto on vierähtänyt ja olin autuaasti unohtanut koko blogin kaikkinen salasanoineen ja muine hömpötyksineen. Ja olikin muuten melkoinen työ päästä edes tähän vaiheeseen. Mutta vaikeuksien kautta voittoon ja nyt yritys ryhdistäytyä blogin pitäjänä.
Mitäpä siis kuuluu tähän elämään? Työtä mielenterveyden parissa, neuleita, kirjoja, leffoja, koirailua ja ulkoilua. Ja tietysti ihanaiset tyttäreni! Esikoinen mennä porskuttaa Helsingissä kuin kala vedessä ja kuopus saa onnistumisen elämyksiä ammattiopinnoissaan. Tässä nopea ja kamalan lyhyt päivitys keski-ikäisen leidin elämään. Lupaan palata pian ja silloin kuvien kanssa!!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Dekkari suoritti tehtävän!!!!!!

Hahaa!!! Oon onnesta ymmyrkäisenä ja selvitinkin vihdoin miulle annetun tehtävän :D Kiitos, Charlotte ( kaunis nimi! ).

Oon ollut laiska ja saamaton monen muunkin asian kuin tän blogin suhteen. Nyt just en ees yhtään muista, et mitähän ihmettä oon ees viimeeksi kirjoitellut.. Eipä silti, eihän sillä mitään väliä ole. Aloitetaan uusi elämä blogissa ja käännetään sivua!

Työelämä on yhtä muutoksen suurta hässäkkää ja surua rakkaiden työkaverien lähtemisistä. Oma varsinainen tehtävä tuntuu hoituvan jotenkin siinä sivussa. Oon tainnut kyllä napsauttaa jonkun ulkoistamisvaihteen päälle, että pystyn sanomaan heiheit nuorilleni. Varmaan joskus ensi vuoden puolella valkenee oikeasti kuinka suuresta muutoksesta on omalla kohdallanikin kysymys. Uuteen toimenkuvaan en oo vielä perehtynyt yhtään. Opetellaan sit, kun on aika laittaa moottori käyntiin! Perjantaina vietetäänkin pikkujouluja, tosin ensin tykyillään koko päivä. Näinköhän miusta on juhlijaksi, kun ensi vinttaan lenkkiä, jyskän kuntosalilla, taivun pilatekseen ja improan niin maan perusteellisesti?? Ei vaan, vuoden ainoisiin pikkujouluihin täytyy kuitenkin panostaa omalla vaatimattomalla osallistumisella ( syöminen, viininjuonti ja muu oheistoiminta ) :) Huolehtikoon työkaverit ja Lea, etten ihan kokonaan itseäni nolaa illan aikana!

Nelonut oon kuin viimeistä päivää. Bambupuikot iskee kipinää ja pieniä säleitä. Sukkaa ja lapasta on tuotantolinja painanut yötä päivää. Tuntuu tosi kivalle, kun ihmiset on tilanneet näitä miun tuotoksi! Nyt alkaa jo kiire pukata päälle, että saan joulutilaukset toimitettua ajallaan. Vitsi, kun kuulosti hienolle ja tärkeelle!

Lukeminen on onneksi iltojen ilo. Oikein kovin suuria helmiä ei ole nyt kohdalle sattunut. Karin Alvtegenin "Todennäköinen tarina" oli mielnkiintoinen ja Marina Lewyckan "Meidät on kaikki tehty liimasta" oli hauska. Nyt kaverin ehdotuksesta aloitin Juha Vuorisen "Ahdistuksen". Yleisesti ottaen en oikein tykkää Vuorisen tyylistä. Kyllähän sitä lukee ja välillä naurattaakin, mutta ei ihan miun suurinta intohimoa herätä. Elen kattelin suomalaisen leffan "Varasto". Kovasti on kehuttu, mutta ei kyllä mitenkään erikoinen ollut. Viime lauantaina osui kohdalle "Huluuna Saraan" ja siitä tykkäsin kovasti. Ville Virtanen oli suorituksessaan verraton!

Eilen käytiin Tuhotätien/Hurumummojen kanssa valloittamassa Porvoo. Ihana paikka ja on pakko nähdä kesälläkin! Jouluista tunnelmaa riitti pieneissä putiikeissa vaikka lumi loisti poissaolollaan. Pientä ja kivaa tarttui mukaankin, aika vähän loppujen lopuksi. Käytiin Remun pihalla pällistelemässä ja kunnon turistun tavoin otin tietysti kuviakin... Syötiin maistuvat pizzat ja käytiin ihanassa kahvilassa käyttäytymässä niinkuin noin 50 vuotiaiden kuuluukin... Ainakin nauru pidensi meidän ikää huomattavasti :D.

Nyt hyvin syötyäni ja tyytyväisenä kirjallisesta ahkeruudesta painunkin hetkeksi pötkölleen ja otan Konstan kainalooni!

torstai 18. lokakuuta 2012

Hampaiden kiristelyä

Postiluukusta kopsahti puhelinlaku. Voi lempo soikoon! Kuopus tuntuu viettävän puoli elämää puhelimessa ja loput tietokoneella. Lasku oli muheva ja siitä suivaantuneena menin toisen firman sivuille ja äkkiä vaihtamaan liittymää. En tiiä meninkö ojasta allikkoon, vaihdoin Saunalahdelta Dna:han. Kuka hitto noita kaikkia erilaisia hintoja jaksaa vertailla tai ees ymmärtää niistä juuri mitään! No, joka tapauksessa liittymät on ainakin hiton paljon halvemmat kuin edelliset.

Mieltä lämmittää fb:ssa saadut myönteiset kommentit neulotuista lapasista ja jokunen on tilannutkin niitä. Laitoin 15 euroo hinnaksi ja himpusti jännitti, et onko liikaa. Mut onneks on ihmisiä, jotka arvostaa käsityötä. Maksaahan langatkin eikä siinä kovasti työlle hintaa jää. Mut miepä en neulokaan pakosta vaan tekemisen riemusta. Ja jos tekeleet muillekin kelpaa, niin se on vaan kiva! Nyt aloittelin uudenlaisia kirjoneulelapasia, mallin nimi taitaa olla "Mikkeli". Kivat ja helpot neuloa. Ostin viime vuonna tuhotätien reissulla Kenkäverosta sukka ja lapas ohjekirjaset. Niistä onkin ollut paljon iloa. Tosi ihania ohjeita, tekis mieli neuloa kaikki! Samoin kuin Novitan sukkalehdestä. Tytöille oon luvannut neuloa villapaidat, tässä linkki ohjeeseen: http://kalastajanvaimo.indiedays.com/2012/09/22/some-more-diy/ . Tuo "Kalastajan vaimo" on aika kiva blogi, jota seurailen aika ajoin.

Nyt neuleet vähäksi aikaa syrjään ja kotihommien kanssa jyskämään. Koiranpoika katselee kans toiveikkaasti ovelle, haluaisi kävelylle. Sinnekin kyllä mennnään, äläs Konsta hättäile.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Syysloman mietteitä

Omppupiirakka ja tuikun valoa syyspimeään. Onkin vierähtänyt melkoinen tovi viime kirjoituksesta. Kummoisia syitä siihen ei ole, ei vaan ole kirjoituttanut. Töissä on ollut kaikenlaista tohotusta ja pään rasitetta. Viime viikolla päivän työreissu Lahteen paikalliseen nuorten päihdehoitopaikkaan oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Itse en varmasti sitä työtä jaksaisi/kestäisi, hattua nostan tekijöille. Nuori on niin monessa suhteessa ehdoton, kaiken tietävä ja osaava ja erityisesti päihteisiin liittyvissä asioissa. Ajatusta ja näkemystä siitä, mihin kaikki yleensä johtaa ei vielä ole. Se tunne, ettei mikään ikävä kosketa minua, on suorastaan kadehdittava. Torstai ja perjantai menivät osallistuessa depressiohoitajien koulutuspäiviin. Paljon uutta tietoa ja samalla perehtymistää uuteen toimenkuvaan. Alkaa kylläkin jo mahan pohjassa pistellä...onko miusta siihen? Osaanko enää aikuisten kanssa keskustella, oon jo niin tottunut "omiin" nuoriini? Mitä jos mokaan, en osaa, olen tyhmä ja taitamaton?? Varmaan aika tavallisia mietteitä uuden edessä. Uskallettava kuitenkin on, eihän rajojaan muuten saa selvitettyä.

Viime viikonloppu oli muuten hyvinkin rauhallinen, mutta kerrostalon elämä hiukan piti tarkkaivaisuutta yllä. Lauantaina leijui hiljalleen vallan karmea haisu käytävästä.. Viemäriputki tukossa ja työnsi lientään iloisesti loristen ala-aulaan. Pohjanmaalla tulvii joet, meillä paskaputki.. Tällä kertaa voi onnitella itseään, ettei asu siellä ihan pohjakerroksessa... No onneksi asuntoihin sotku ei päässyt ja korjaajakin saatin melko nopeasti paikalle. Illan hämärtyessä neuloa tikuttelin lapasia ja pötkähdin jo hyvissä ajoin unten maille. Yöllä uneksin ovikellon soivan. Ketä lie ootin, enpä tiedä. Soiminen ja oven jyskytys kuitenkin jatkui ja pakko oli puolisokean myyrän rientää ovelle. Möykkä käytävässä yltyi kuitenkin sellaiseksi, et onneksi en avannut ovea. Joku  taivahan korkeassa kännissä messuava herra oli täysin eksynyt matkallaan kotiin ja pyrki joka asuntoon sisään. Välillä putoili portaista ja mellesti suutuspäissään sitä sun tätä. Poliisin tulo kesti jonkin aikaa ja sillä välin vieras löysi tiensä pihalle. Siinä vaiheessa mie urheasti tukka pystyssä, pyjaman housuissa ja virttyneessä villatakissa uskaltauduin ulos puolustamaan armasta kotitaloamme ja alakerran naapurin nuorta miestä. Ehkei siinä enää ois miun apua tarvittu, mutta säikähtivät ainakin jumalattoman vihaista ja pahan näköistä ämmää. Poliisitkin kai :)

Rauha laskeutui kuitenkin näille seutuville ja pääsin nautiskelemaan syyslomastani. Mitään kovin tärkeää tai ihmeellistä en oo tehnyt enkä tee. Tai tärkeää on ollut olla vain, tavata rakasta ystävää kahvitellen, nauttia omasta kodista ja arjesta. Tilauslapaset valmistuivat ja nyt kieli poskessa opettelen virkkaamaan isoäidin neliöitä. Kuopus on ollut myös koko viikon lomalla ja nauttinut elostaan. Esikoinen aloitti lomansa tänään ja kolkuttelee junalla Helsinkiin. Näin siis meillä etenee raukea lokakuu!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Pitkästä aikaa...

Onpahan aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta (huom. yritän olla fiksumpi kuin olenkaan). Flunssa vei voimat pitkäksi aikaa. Töissä kuitenkin jo viime viikon ahersin, mut aivan puolikuntoisena. Työrintamalle kuuluukin uutta. Oon nyt yli 4 vuotta toiminut nuorten psykiatrisessa avohoidossa ja oon viihtynyt. tosi hyvin. Nyt kuitenkin uudet tuulet heiluttelee koko organisaatiota ja miunkin vene kääntyy toiseen suuntaan. Aloittelen ensi vuoden alussa depressiohoitajana. Aika lailla pistää jännittämään, mut toisaalta ootan sitä innolla. Työnkuva on aivan erilainen kuin nykyisin. Nuoriani tuun kyllä kaipaamaan! Mut joskus on uudistuttavakin ja hypättävä kylmään veteen, muuten urautuu ja sammaloituu :)
Sieniä, sieniä ja sieniä... Niitä oon käyny keräilemässä joka viikonloppu. Ja viime lauantaina löysinkin upean suppispaikan ihan kodin läheltä. Tytöt kyllä alkaa jo hiukan osoittaa merkkejä, ettei nyt ihan joka päivä vissiin tartteis erisorttisia sieniä syödä. Mutta valitukset pois, kyllä äitee (tai siis mammutti, kuten rakas esikoiseni sanoo), aina jotakin uutta keksii. Tässä vaikka sunnuntain liha-sienipata:

800 g naudan paistia
½ l lihalientä (loraus punaviiniä ois ollu hyvä,ei ollu...)
sipulia
1 l sieniä (laitoin suppiksia)
suolaa, pippuria, yrttejä maun mukaan
2 rkl puolukkahilloa
2 dl kermaa

Ruskista lihakuutiot ja laita paistinliemeen hautumaan. Mukaan lihaliemi, sipuli ja mausteet. Anna hautua tunnin verran. Lisää sienet, puolukkahillo ja kerma. Hauduta vielä ½ tuntia tai niin kauan kuin  liha on mureaa. Lisäkkeeksi keitetyt perunat.

Ja kyllä maistui päiväunet tämän satsin jälkeen...


perjantai 21. syyskuuta 2012

Tukkoista nenää ja keuhkojen rohinaa


Tässä perjantain iloksi kukkakimppu kaikille. Nää kukat ilahdutti minuu ihan erityisesti, sain ne kiitokseksi hyvästä hoidosta. Tuntui hyvälle ja samalla haikealle, kun jotakin päättyi.

 
Sairastettu on nyt oikein kunnolla. Eilen nukuin kahdet kunnon päiväunet ja silti unta riitti hyvin vielä yöksikin. En tiiä tauti vaiko lääkkeet väsyttää näin kamalasti. Ja muutenkin on niin ärsyttävän veltto olo. Yskä on kuitenkin se kaikkein pahin tässä olotilassa. mut niinhän sitä vanha kansakin sanoo, et yskä lähtee yskimällä. Onneks on lukemista, eihän tätä muuten kestäis. Sain loppuun "Kun kyyhkyset katosivat" ja oon edelleen sitä mieltä, ettei kyllä yltänyt "Puhdistuksen" tasolle. Missään vaiheessa lukemista ei tullut sitä tunnetta, ettei olisi malttanut laskea kirjaa käsistään. Luettua kuitenkin tuli. Åsa Larssonin "Uhrilahja" oli taas mitä parhainta lukemista takkuisille aivoilleni. Eipä silti, tykkään Larssonista muutenkin ja tää uusin ei pettänyt.


Voi että mie en osaa tota kuvaamista! En onnistu koskaan tarkentamaan oikein ja sit niistä tulee tällästä suttua. Harmittaa! No, tässä on kuitenkin parin viikon neulomiset. Tummat sukat on miesten, kokoa 42, ihan perussukat. Pitsisukkien ohje löytyy Novitan sukkalehdestä. Tosin miun käsityksen mukaan ohjeesta tulee ihan erilaiset kuin lehden kuvassa...

Laitan tähän kokeiltavaksi marjapiirakan ohjeen. Tein viime sunnuntain mustikkapiirakan tällä ohjeella ja tytöt kehui sitä maailman parhaaksi piirakaksi. Kiitokset Marjutille töihin!

                                           Vaniljainen punaherukkapiirakka

Pohja:

1 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
125 g sulatettua margariinia
1 dl vaniljajogurttia
1 muna

Täyte:

1 muna
2 dl vaniljajogurttia
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle marjoja, omenoita tai raparperia.

Sulata margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon rasvasula, jogurtti ja muna. Sekoita vain sen verran, että ainekset tasoittuvat. Levitä taikina voideltuun vuokaan ( 24-26 cm ).

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja levitä taikinan päälle. Ripottele pinnalle marjat.

Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30-35 min.

NAM. Maukasta viikonloppua!!!